
Näyttely: Jonne Sippola
Tarja, Berndt ja minä
Nykyajan galleria, Kauppakatu 14, Tampere
Näyttely on kokonaisvaltainen valokuvateos, joka käsittelee taiteilijan ja hänen vanhempiensa välistä yhteistä kasvutarinaa Sippolan transprosessin aikana. Kuvat dokumentoivat suhteen kipukohtia, kehittymistä ja paranemisen kokemuksia kuudentoista vuoden ajalta - aina siitä asti, kun taiteilija on ollut teini-ikäinen.
Sippola on tuonut vanhempansa Tarjan ja Berndtin osaksi taiteellista prosessiaan. Hän on muun muassa kutsunut heidät mukaansa taiteilijaresidenssiin työskentelemään kanssaan, ja osa näyttelyn kuvista on hänen äitinsä Tarjan ottamia. Sippola sanookin vanhempien olevan osa näyttelyn tuottanutta työryhmää. Yhdessä tekeminen on ollut keino lieventää perheessä vallitsevaa, monelle suomalaiselle tuttua hiljaisuuden kulttuuria.
Teos yhdistää taide-, arkisto- ja dokumenttivalokuvaa aaltoillen menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Sen tekeminen on ollut myös Sippolalle tapa käsitellä kuluneita vuosia ja hänen omaa matkaansa kipuilevasta LGBTQ-nuoresta aikuisuuteen. Viimeisimmissä yhteisissä kuvissa hänen rinnallaan seisovat lastaan tukevat vanhemmat, jotka ovat ottaneet muutoksen vastaan sen hyväksyen.
Sukupuolen moninaisuus on yhä valitettavan arka aihe monissa perheissä, ja useat translapset ja –nuoret voivat siitä johtuen huonosti. Sippolan ja hänen vanhempiensa tarina kertoo siitä, miten tärkeitä empatia ja kuunteleminen ovat yhteisen kasvun keskellä.
Näyttelyyn kuuluu kuvien lisäksi kirje, jonka vieraat voivat halutessaan ottaa mukaansa.
Jonne Sippola (s. 1991 Nummela) käsittelee töissään vähemmistöasemaa, mielen herkkyyttä, ympäristötuhoa ja aktivismia. Valokuvan lisäksi Sippola käyttää ilmaisun välineinä installaatiota, keramiikkaa ja tekstiiliä, ja toimii Sippola&Saarits -kollektiivissa. Sippolan teoksia on nähty yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa, muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Näyttelyä ovat tukeneet Finnfoto ry, Olga ja Vilho Linnamon säätiö, Patricia Seppälän säätiö ja Taiteen edistämiskeskus, ja sitä on työstetty Mustarindan taiteilijaresidenssissä.
Teksti: Orlan Ohtonen, Suomen valokuvataiteen museon kuraattori